Kaksoset -kortti pelattu ja hyvinvointi

Havahduin yhtenä päivänä otsikon aiheeseen aika pahasti. Tulee helposti sanottua tai vedottua jonkin asian hoitamattomuuteen, huolimattomuuteen, väsymyyteen yms. ulkopuolisille sanomalla kaksosista jotain ja niistä "aiheutuvaan" hulabaloohon yms. Havahduin samalla myös, että ompas kusipäistä syyttää lapsia siitä, että ei ole itse "tikissä".

Aloitin miettimään tilannetta vain yhden lapsen kanssa. Naureskelin hetken, että kuinka helppoa onkaan asiat, mutta silti huomasin asioita joita yhden lapsen vanhemmilla on tasan samalla tavalla kuin meillä. Lapset herää välillä keskellä yötä tai tunnin liian aikaisin siten etteivät enää nukahda, ruoka ei maita, siivottavaa enemmän kuin mökkireissun jäljitä, pyykkivuori loputon yms. Samalla tavalla se yksikin lapsi vaatii huomionsa ja sitäkin pitää kylvettää jne. Puhumattakaan ns. erikoismiehistä, joilla on ominaisuuksia jotka vaativat "perusterveen" lisäksi muuta hoitoa. Kyllä, ne muutkin voivat kuvitella mimmoista elämä kahden kanssa on ja kyllä muillakin on rankkaa. 

Olenkin päättänyt, etten vetoa lapsiin enää yhtään oman erheen takia. Totean vain sitten saamattomuuteni tai unohdukseni. Lähtökohtaisesti kuitenkin jaksaminen on omista valinnoista kiinni. Syö hyvin, nuku paljon ja harrasta liikuntaa (ellei tule työn puolesta). Todella yksinkertainen kolmio, josta tällä hetkellä toteutuu itselläni 0/3. Nälässä voin helposti vetää 24h, nukkuminen tuntuu olevan uhka "omalle ajalle" ja liikuntaa ei jaksa (johtuen yllättäen kahdesta edellisestä asiasta). Jos saan joskus itseni ylös ja tekemään "liikuntaa", on nälkä loputon. Kroppa huutaa ravintoa, koska on menty taas viikko negatiivisilla kaloreilla. Olen kuitenkin suhteellisen pro hallitsemaan nälän tunnetta ja kaavin lähinnä pakolliset. Peili käteen ja miettimään.

"Niskasta-kiinni-ottamista" ei helpota oma huolimattomuuteni ja hajapäisyyteni. Kaksi ihanaa ominaisuutta, jotka aiheuttavat suhteeseemme erittäin paljon kitkaa. Kitka, jota ei olla saatu pois ja joka ajaa suhdettamme jatkuvasti kuilun reunalle. Elämä reunalla ajaa henkiset voimavarat loppuun joka päivä. Vaikka kuinka aamulla tuntuu olevansa lataantunut, iltaan mennessä on taas tullut jotain joka imee kaiken energian. Aiemmin olen muistuttanut vain ulkonäöllisesti talven koettelemaa koivua, nyt olen myös henkisesti. Olisi helpompaa, jos tekisi tahallaan niin, että jättäisi asioita tekemättä. Tiedättekö niin, että oikein yrittää olla paska. Kyse vaan ei ole siitä. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että jätän asioita huomiottani tekemättä ja saatan unohtaa asioita aivan kokonaan. Tämähän luo toisen osapuolen näkökulmaan aivan ihanaa vitutusta, kun en muista jotain asiaa tai siivoan keittiötä, kun vielä paskavaippojen vaihdosta kodinhoitohuone on kuin räjähdyksen partaalla. 

PS. Jooga/kuntopiiristä ei tullut mitään. Olimme kotona molemmat samaan aikaan heinäkuun (eli hieman kirjoituksen jälkeen alkoi) ja arki muuttui siten ettei ollut enää aikaa tehdä sitä päivisin vaan se siirtyi illalle. Illalla tuntuu olevan mehut niin lopussa, ettei ole vain saanut tehtyä. Taekwondo:kin jäi kauas mielessä, koska alkaa vasta 20 reenit. Yleensä tossa vaiheessa olen jo niin nakit silmillä, ettei todellakaan olen mielenkiintoa lähteä tekemään kuperkeikkoja. Koitettiin minulle tyrkyttää Fitfarmin JUKKAFIT ( http://www.fitfarm.fi/kauppa/jukkafit/ ) ohjelmaankin. Iso ehkä, jos vain olisi energioita tallella.

Luova tauko... ja jotain muuta

Perinteisesti kävi tämän blogin kanssa, kuten aika yleisesti alkuinnostuksen laannuttua. Luovasta tauosta ei ole tietoakaan eikä kyllä mistään muustakaan, tämä vaan jäi tekemättä. Syitä ja pohdintaa asiasta voisi tehdä lähemmäs 1000 riviä, mutta se on aika turhaa. Tasan vuosi viimeisestä tekstistä.

Elämä on ollut yhtä suurta vuoristorataa. Välillä oksettaa, välillä huudatuttaa, välillä naurattaa, välillä itkettää jne. Suurin haaste kuitenkin on ollut pitää oma pää kasassa. Siinä olen onnistunut erittäin huonosti. Elämässä on ollut vuoden aikana ja varsinkin viimeisen 3kk ollut niin paljon jatkuvia muuttujia, enkä ole osannut ottaa itsellensä ns. "omaa aikaa" jossa huuhtoa pääkoppaa arjen haasteista. Tämä on johtanut parisuhteessa erittäin vaikeisiin tilanteisiin, joista olemme selvinneet tähän asti puhumalla. Toki ennen puhumista on pitänyt hakata päätä seinään (verbaalisesti) ja käydä aivan äärirajoilla. Rankkaa on ollut, mutta onneksi olemme taistelleet läpi tulen ja harmaan kiven.

Olen kuitenkin ymmärtänyt tuon "oman ajan" tärkeyden hiljalleen ja toivottavasti muutos alkaa kohta näkyä. Olen vihdoin osannut aloittaa liikunnan uudestaan typpien aamupäivän päiväunien aikana. Vaikka takana onkin vasta kaksi viikkoa, on silti jo fiilis erittäin positiivinen sen ylläpitämisenä. Syynä urheilun valitsemiseen on kropan lähes totaalinen uupuminen ja kankeutuminen sekä hienon lajin mahdollinen lopettaminen aikatauluhaasteiden takia.

Olen siis neppaillut frisbeegolffia jo parisen vuotta. Olen lajiin kiintynyt erittäin paljon vaikkakin olen siinä erittäin huono. Tajusin keväällä liikkuvuuteni ja yleiskuntoni rajoitteen arjessa ja rupesin punnitsemaan vaihtoehtoja. Kuntosali, joukkuelaji, kamppailulajit jne. ja lisäksi frisbee. Paikallinen Taekwondo-seura pitää alkeiskurssia syksyllä ja olinkin jo fokusoitunut sinne hyvin nopeasti. Aerobista kuntoa ylös ja liikkuvuuden parantaminen - loistava yhdistelmä omaan tilanteeseen. Hyvin nopeasti ajatuksen esittämisen jälkeen avopuolisolle tajusin aikataululliset haasteet. Frisbee jäisi auttamatta kokonaan pois, koska ei aika riitä millään. Tämä oli ehkä yksi vaikeimmista tilanteista tajuta. Päätin lupua ainakin hetkeksi golffista. Myyn kamat pois ja keskityn muuhun. Alkoi kuitenkin hieman epäilyttämään meidän arjen tasapainoisuus vielä tässä vaiheessa. Pystynkö oikeasti sitoutumaan menemään aina kahdesti viikossa tiettyyn kellonaikaan paikkaan X - tuskin. Frisbeet ja laukku vielä tallissa, syksyn reenit unohdettu - ratkaisuja haettava muualta.

Oli siis tehtävä "jotain", jotta kehoni voi hyvin. "Kotireenit" ovat aina olleet itselläni erittäin huono vaihtoehto, koska en saa mitään aikaiseksi. Ehkä kerran kaksi jaksan tehdä ja homma jää siihen. Olen kuitenkin osannut ottaa tällä kertaa hieman rennomman asenteen. Kevyesti liikenteeseen ja nostetaan intensiteettiä sitten myöhemmin. Aloitin viimeviikolla päivittäisellä joogalla. 15min on pieni aika paitsi, jos kyse on kaksosten päiväunista. Olen kuitenkin saanut lähes aina tehtyä tuon kokonaisuudessaan.

15min jooga auttaa jo itsessään moniin vaivoihin mitä on ilmennyt. Huomaan kuitenkin hengästyväni edelleen erittäin helposti. Tarvitaan siis myös jotain pientä reeniä. Aloitinkin seuraavanlaisen pienen kuntopiirin.

1min per liike yhteensä 9min suoritus, toistot hitaalla laskulla ja räjähtävällä nousulla (tai toisinpäin)

• Lankku
• Punnerrus
• Kyykky
• Supermies (mahallaan kädet ja jalat ilmaan - koukistus lattiaa pitkin)
• Tauko
• Lankku
• Punnerrus
• Kyykky
• Supermies

Ja toinen variaatio

• Vuorikiipeiliä sivuille (lankku + polvia vuorotellen kohti kainaloa)
• Kahvakuula etuheilautus (20kg)
• Askelkyykky
• Punnerrus
• Tauko
• Vuorikiipeiliä sivuille
• Kahvakuula etuheilautus (20kg)
• Askelkyykky
• Punnerrus

Ei tällä vielä kuuhun mennä, mutta jostan se on lähettävä liikenteeseen. Joogan ja kuntopiirin ideana onkin enemmän herättää kroppaa, nostaa sitä olematonta peruskuntoa ja auttaa jaksamaan eteenpäin. Kummasti jo tuo 10-15min suorite auttaa nollaamaan päätä. Juoksu pitäisi ottaa ehdottomasti jossan vaiheessa mukaan (iltaisin) aerobisen nostamiseksi. En kuitenkaan nyt kiirehdi sen kanssa. Katsotaan uudestaan kuukauden päästä.

Olipas ajatuksenvirtaa joka ei pysynyt yhtään kasassa ..... noh ehkä seuraavassa tekstissä on jokin punainen lanka. Josko seuraava teksti tulisi alle vuoden sisällä.

Meistä ei tuu sit tommosia, me ei tehdä noin, miks noi ei tajua .....

Niin sitä tuli kaikenlaista sanottua ennen kaksosia. Kaikenlaista ajatusta sitä oli ilmassa ja asiat kirkkaita ku aurinko.

naiivi [naivi t. na'iivi] lapsenomainen, yksinkertainen
Sanaa käytetään lapselliseksi koetusta käyttäytymisestä tai ajattelusta etenkin silloin, kun asianomainen on aikuinen. Sanan sävy on etupäässä väheksyvä mutta voi joskus olla myönteinenkin, lapsenomaiseen vilpittömyyteen ja välittömyyteen viittaava. Ensimmäisen i-vokaalin pituus vaihtelee; normien mukainen ääntämys on pitkävokaalinen.

Erittäin erittäin naiivisti tuli katsottua asioita. Kerronpa siis tuossa hieman päivän kulkua ja samalla miten niitä asioita joskus sillon "fiksumpana" nähtiin.

Ollaan otettu tähtäimeksi, että herätään 3h ennen vaadittavaa paikallaoloa ylös sägystä. Toivotaan, että tyypit syö mahdollisimman lähellä ennen lähtöä ja hoidetaan itsemme sekä tavarat valmiiksi. Hieman asettaa haasteita varsinkin yöt jolloin toinen tai molemmat päättävät ettei meidän tarvitse nukkua ihan niin paljoa. Niin tälläkin kertaa kävi. Aamu oli siis yhtä härdelliä ja pyrimme sen vain luovimaan läpi. Onneksi kuitenkin ajallamme kerkesimme Fimlabin toimitiloihin. Edeltävälläkin kerralla jo ihmettelin, että miksi näytteiden ottajat eivät suojaa lasten vaatteita oikein kunnolla. Jos kantapäästä otetaan näyte, eikä lapsi ole täysin alasti niin olisi varmaan ihan syytä suojata (esim. paperilla) lapsen vaatteet. Se nyt on vain fakta, että ne vaatteet siinä hommassa helposti tahriintuu. Tottakai vanhempina me ymmärretään, että rapatessa roiskuu. Meitä lähinnä ihmetyttää se, että he eivät tee mitään vaatteiden suojaamiseksi. Noh, tällä kertaa tuputettiin paperia joka paikkaan täys, koska edellisellä kerralla oli hieman verta päätynyt vaatteisiin. Ei ole iso homma, mutta kuitenkin.

Kyseisen operaation jälkeen tajusimme lastemme nälän kasvavan. Olimmekin nokkelia ja kävimme anopin luona tekemässä syöttö+huoltotoimet. Anopin koira ei ollut moksiskaan tyypeistä. Enemmän oli innossaan minun ja naisen näkemisestä. Hyvä kun turkissaan pysyi! Oli kyllä viime tapaamisesta aikaakin hieman. Sitten kamat kasaan ja autolle sekä nokka kohti ostoskeskusta. Tässä kohtaa jo tulee ensimmäinen steppi. Muistelisin, että puhuimme toisillemme ettei ostoskeskukseen kannata mennä rattaiden kanssa. Kauhea tungos, muiden edessä, epäkätevää ja lapsetkin vielä huutavat, syötetään julkisesti, röyhtäytellään, pieretään, huudetaan, mekastetaan, viedään tilaa jne. Juuri nitä asioita mitä sanottiin ennen, että "ei sitten ainakaan noin". No eikös me paineltu sinne tuplarattailla ja tietty ekana kaffelle. Trendikaffela koki egokolauksen, kun pamautettiin sisälle ja nautiskeltiin kahvit. Olemme joskus kaksin ollessamme manailleen vanhempia, jotka ovat lasten kanssa siellä. Joko apinat juoksee pitkin pitäjää tai sitten joku lyö tissin tiskiin ja imettää lasta. "Me ei sitten tehdä ikinä noin" -lause  varmasti kajahdellut.
Noh, kahvien jälkeen vaatekaupoille. Näissä sentään tajusimme sujahtaa "asemiin", josta vuorotellen suhahdeltiin eri osastoilta katsomaan omia vaatteita. Tukittiin siis jokainen liike yhdistelmävaunulla ja ihmiset polttivat hihojaan. Aikaa ja rahaa paloi. Päätimme tehdä vielä ruokaostokset tälle viikolle ja sitten kotiin.
VIRHE! Eihän sieltä ruokakaupan vaateosastoltakaan päästy alle puoleen tuntiin, kun piti kaikkea taas ihmetellä. Päästään vasta ruokaosaston alkuun ja tyypit polttaa hihat. Nyt ollaan oltu liian kauan "liikkeessä" ilman huoltotaukoa. Epätoivo iskee ja rupeaa ottamaan haltuun mielen. Pitäisikö lopettaa tähän, mennä kotiin ja tilata pizzaa? Tuttia suuhun, heilutellaan rattaita, hyysäillään ja katsomme toisiamme.Ehkä sitte joskus toiste sitä kauppaa ja syödään sitten ensi viikolla fiksummin. Tietynlainen epätoivo iskee ja omakin sokeritaso alkaa heikkenemään.
Saatiin kuitenkin kuningasajatus! Kauppakeskuksen "perheruokalaan" syötäämään muksut, aikuisille vähä purtavaa ja takasin rundille. Eikä huono idea ollutkaan. Lastenhoitohuone vieressä ja saatiin syötöt tehtyä sekä röyhyt röyhtäystyä. Äijä tosin tempasi sen verta kovaa, että koko sali hiljeni ja jäi hetkeksi tuijottamaan. Noh, sattuuhan näitä :)
Sitten takaisin baanalle! Saatiin kauppajutut tehtyä ja onnellisesti kotona. Toki parkkihallissa tukin pääväylää rattailla + ostoksilla, kun lastasimme tilaihmettämme. Tämäkin taas yksi niitä "ei todellakaan näin", mutta siinä sitä taas oltiin. Voisin veikata, että aika monella kaverilla oli ajatuksena, että "miks noi ei tajua olla pois täältä" yms. On vain hieman hankala pakata sitä autoa, kun parkkihallien tilat on mitä on. Noh, pistin mustaan vihkoon ylös etten parkeeraa kyseiseen paikkaan enää ikinä.

Niin se maailman meno vaan muuttuu ja oma katsontakanta on erilainen. En vieläkään hirveästi hyväksy kyseistä käytöstä, mutta itse yritän ainakin olla erittäin hymyileväinen ja muita huomioiva. Toisin oli kahvijonossa. Emäntä huomaamattansa hieman esti toisen hyökkäysvaunukuljettajan reittiä ottamalla askelta taakseppäin niin sieltä soi välitön palaute "vittusaatana". Myöskin heti tyyppien nälkäilmoituksen jälkeen tehtiin päätös mennä pois kaupasta ja joko ruokkia tai sitten lähteä kokonaan pois. Sydäntä särkee ne lapset, jotka huutavat pitkin käytäviä. Toki nyt ymmärtää tilanteen enemmän, mutta kyllä itsekkin välttäisin niin viimeiseen asti, kuin pystyy.

Tulipas tästä tekstistä hieman seilaava. Saattanee johtua, että koitin kerätä ajatuksia siiderin (alkkisfaija - lasu koputtaa jo ovia) kera kellon vislatessa puoltayötä.

Syntymäpäivä!

Tänään tyypit täyttivät 0-vuotta. Tarkoittanen sillä siis sitä, että ovat saavuttaneet lasketun ajan. Ovat siis "korjatun iän" mukaan 0 päivää vanhoja ja kalenteri-iän mukaan reilut kahdeksan viikkoa. Vaan mitäs tämmöset oikein tarkoittaa.

Kalenteri-ikä
Tyypit syntyivät keskosina. Heidän virallinen syntymäpäivänsä on siis se päivä, kun he syntyivät. Siitä ei päästä mihinkään. Kaikki laskennat ja touhut suoritetaan tämän mukaan paitsi kehityksen seuranta 1-2 vuoden ikään asti. Kalenteri-ikä = oikeasta syntymäpäivästä laskettu ikä.

Korjattu ikä
Tämä taasen kertoo tyyppien iän lasketun ajan mukaan. Tätä käytetään yleisesti tyyppien kehityksen seuraamisessa. He kun kurovat ennenaikasuutta kiinni ja täten ovat 1-2 vuoden ikään asti "jäljessä" kalenteri-iän mukaan nomaalista kehityksestä. Kaverini kertoi, kuinka he olivat neuvolassa käyneet jossain "jumpparyhmässä" kalenteri-iän mukaan. Toise lapset mennä puuhasivat kontaten pitkin pitäjää, kun taas kaverilla oli kaksi kuolaavaa maakaria sylissä. Siksi on erittäin tärkeää, että esim. neuvolassa huomioidaan tämä. Näinä ensimmäisinä vuosina tuo ero on siis ilmeisesti aika iso ja mitä aikaisemmin syntynyt niin sitä hitaammin kuroaa kiinni. Korjattu ikä = lasketusta päivästä laskettu ikä.

Toistin varmaan ihan tarpeeksi itseäni mahdollisimman epäselvästi!

Tämän kunniaksi käytiinkin ensimmäisellä neuvolalääkärikäynnillä. Lääkäri oli hyvin perillä keskosuuden / ennenaikasuuden jutuista ja oli vaihteeksi erittäin rentouttavaa käydä neuvolassa. Molemmat tyypit ovat hyvin mukana kehityksessään. Olikin hieman jopa jännittävää pitkästä aikaa olla "syynissä" lasten kanssa. Sairaalassa siihen ehti tottumaan ja hieman jopa "tuudittautu" siihen. Nyt kotona on tullut välillä epäilyksiä, jotka saivat tänään kyytiä.

Molemmat ovat huikeasti nousseet kasvukäyrillä kohti keskiviivoja. Kolmen kilon ylitys saatiin myös B:llä ja hyvällä tahdlla ottamassa A:ta kiinni. Veren hemoglobiini on molemmilla pienioinen haaste, mutta korjaavia liikkeitä ollaan tehty ja nyt odotellaan saataisiinko arvot nousuun. Kumpikaan ei anna mitään merkkejä alhaisesta hemoglobiinista, onneksi!

Koska tässä on näitä keskosuuteen liittyviä haasteita käyty läpitte niin nyt muistin kertoa sivustosta jonka löysin. Uudet kasvukäyrät nimittän löytyvät ilmaiseksi. Ihmisten keskipitus meinaan on kasvanut niin kasvukäyriäkin on nyt tarkistettu. Hienona ominaisuutena sieltä löytyy myös kekosten kasvukäyrä! Kasvukäyrien täyttö ei ole ihan niin yksiselitteistä, mutta sivuston ohjeiden ja ohjelmien avulla siitä saa käsityksen.

Vaipparoskis on pakollinen, piste

Nyt sitten jokainen joka epäilee, että "tarviiko nyt tommosta" niin suut suppuun ja sanotte "Kyllä tarvitaan". Meidän roskis tuli paikalliselta diileriltä Babystyle.fi. Pitkään näitäkin arvottiin, kun ei näistä oikeen kukaan osannut (vauva-foorumin lisäksi) kertoa.

ANGELCARE NAPPY DISPOSAL SYSTEM - jösses mikä nimi

Koska mitään kovin isoa faktaa ei löytynyt niin tosiaan päädyttiin vähän niinkusta halvimpaan. Ei tuollaiseen viitsi omaisuutta hassata, jos laite onkin ihan *ska. Pönttö olikin siis parin kympin arvoinen. Siltä se tuntuukin, mutta ajaa asiansa. Kyseinen malli käyttää omia "kaseetteja" roskapussina. Kasetista tulee muoviputkea joka solmitaan ja vedetään pohjaan. Luukusta täytetään pommeilla ja täyttyessä katkaistaan pussi, suljetaan suu ja vedetään taas uusi tilalle.

Eli siis vaan parikypää ja homma toimii, no ei ihan. Kyseisen laitoksen kasetti kesti meillä reilu viikon. Yhden kasetin hinta on 8-10€ riippuen kaupasta. Näin nuukana maalaisjunttina päätin vähän kokeilla omaa tuunausta. Annoin kasetin olla paikoillaan ja kiepsautin perinteisen Rainbowin roskapussin paikalle ja sehän toimii silläkin. Asennus on hieman haasteellisempi kuin oikeassa, mutta säästetyt eurot kyllä hymyilyttävät. Laite on siis pätevä ja ehdottoman hyvä hankinta, mutta oman mielen mukaan kannattaa miettiä ostaako kasetteja vai viritteleekö pusseja.

Valmistajan huikeat videot http://www.angelcare-monitor.co.za/help-center/nappy-disposal/instructional-video-nappy-disposal

5/5 Jatkoon!

Eka päivä yksin tyyppien kanssa

Haaste otettiin vastaan ja päästettiin äiti rentoutumaan. Vaan miten sitten kävikään .....

Ovi menee kiinni ja hiljaisuus valtaa talon. Tyypit on juuri ruokittu ja saatu hiljaiseksi sänkyyn. Tietokone auki ja ihmettelemään internettiä. Itkuradio täysillä vieressä, joka kertoo myös jos kissa pieraisee viereisessä huoneessa - herkkyys siis kohdillaan. Tuli erittäin jännä olo. Ihan kuin jotain puuttuisi tai jotain tarvitsisi tehdä, mutta en vain keksi mitä. Noh, nettiauto auki ja katsomaan Focukselle jatkajaa.

Eiiiiiiii paha! S-Max on aka laiva jo, mutta ei ihan "jalkapallomutsi"-tasoa.

Reilun tunnin päästä mähinän volyymi alkaa kasvamaan, mutta ei aiheuta vielä toimenpiteitä. Hermostuneena sitä kuitenkin vilkuilee itkuhälytintä. Käyn tarkistamassa tilanteen ja molemmat nukkuvat naama rullalla sängyssään. Tarkistan vielä varuiksi, että ei ole tullut pulautuksia ja takaisin interwebsiin. Tällä kertaa aukesi nettimoto.

Duke II ollut jo pitkään kiikareissa vaikkei korttiakaan ole. "Chili" edition on vielä omaan makuun oikein väritetty.

"WRYYYYYYYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!" raikaa ja sitten alkaa isän eka tuplavaihtoruokinta ilman apuvoimia. Toinen pihalle sängystä ja vaihtamaan nopeasti vaippaa. Tyttöhän siellä oli enemmän äänessä ja saa täten palvelua heti ensimmäisenä. Veljensä jaksaakin olla vielä pidempään ja vaipanvaihdot sekä syötöt menevät ok. Sitten likka sitteriin ja poika rumbaan mukaan. Tyttö päättääkin kivasti tyytyä sitteriin ja pojan saan hoidettua pois alta. Tytöltä suojariepu pois ja naaman pyyhintä. Hetkones, sieltä tuleekin lisää - vieläkin - ja MANAAJAT! Sitten rättiä viuhuun ja hinkkaan sitteriä ja työlle uutta vaatetta ja kissoja poissa pitelemään. Semmonen aika hektinen hetki. Siitä kuitenkin selvittiin. Ei siis ruoan jälkeen likkaa sitteriin, ei ei ei ei ei! :)

Takaisin internetin pariin. Tällä kertaa vähän pelimaailmoja auki ja pitkästä aikaa uudempaa MOBA-aaltoa edustava Heroes of the Storm. Kyseisen pelin kanssa on muodostunut hienoinen viha-rakkaussuhde. DotA2 "oppineena" on hieman liian rajoittunut hahmon buildi ja matchmakingit (ainakin toistaiseksi) ovat aneemiset omaan makuun. Noh, aika meneekin kuin siivillä ja havahdun volyymin nousuun radiossa. Tällä kertaa ennakoin enkä anna tulla isompaa mekkalaa. Koska molemmat alkavat olemaan "hereillä" niin otan pojan ensin syliin. Vaipan vaihdon yhteydessä havahtuu neiti, että ollaan yksin. Tämä asia ei miellytä ja levikset repee. Hoidan pojan loppuun ja lasken sängylle. Tyttö käsittelyyn vaipanvaihtoon. Tässä kohtaa on kaksi palosireeniä kämpässä. Poika ei arvosta, että ruoan tulo vaipanvaihdon jälkeen kestää. Molemmat sängyssä, molemmille lämpiämään maidot, molemmat syöttöön samaan aikaan! Tuen tyynyillä vartalot ja molemmille samaan aikaan tuttipullo suuhun. Tuen vielä rievuilla pulloja siten ettei tarvitse pitää jatkuvasti itse käsillä kiinni pulloista. Tällä taktiikalla menikin sitten seuraavakin. Kello on 23:30.

Ei tuo siis ole mikään mahdottomuus. Pitää vaan hieman sietää sitä korvia vihlovaa ja sydäntä särkevää itkua. Tuplasyöttökin tuli testattua ja toimii hienosti. Vielä pitäisi kerätä rohkeutta (tai sitten tyypeille kasvuaikaa), että uskaltaa mennä vielä uloskin. Yritin kyllä, mutta koppia hakiessani autosta iski erittäin suuri epävarmuus. Vajaa 2kk ikäiset (korjattua -2 päivää) ja minä ilman apua - en lähde edes yrittämään. Kunhan syömisrytmiä saa vähän pidennettyä niin voi olla jo mahdollisuudet lähteä yksinkin. 

1. viikko kotona

Kuten blogin päivitystahdistakin on saattanut havaita olemme pääseet aika hyvin etenpäin. Viime keskiviikkona kotiuduimme tyyppien kanssa. Sitä edeltävä viikko oltiin "omassa yksiössä" osastolla. Aika menee lujaa eteenpäin, "oma rauhallinen aika" on asetettu prioriteetti listassa pienelle ja pyrkimys on vain saada asiat mahdollisimman smoothisti ja vaivattomasti eteenpäin.

Kuten osastollakin niin kotonakin meidän tekemistä jaksottaa ruokailut ja vaipanvaihto. Noin 2-4 tunnin välein tuttipulloa/tissiä naamaan ja vaippaa vaihtoon. Samassa yhteydessä sitten pesua / vitamiinejä / yms. touhuja. 2-4 tunnin aikarakoon pitää sitten ajoitta perushuollot, ekstrahuollot ja omat tekemiset sekä talon/pihan ylläpidot. Kuulostaa aika helpolta, mutta yöllinen heräily syö hieman tuota energiatasoa. Olemme kuitenkin hyvin pärjänneet. Tiimityöskentely on erittäin isossa avainasemassa. Otetaan hieman esimerkkiä päivän kulkuun eilisestä.

06-07 Tyyppien ruokinta = kevyt herätys, alapesu, vaipanvaihto, safkan lämmitys, syöttö - kertaa kaksi
07-08 Hieman unta
08-09 PANIIKKI
- tyypeille ruokaa
- nainen puunaa itsensä kuntoon
- mies kampaa naamansa
- hieman kaffetta
- tyyppien vaatteiden vaihto
- tyyppien pakkaaminen autoon
09-10 Isyydentunnistus
10-11 Arvonta missä käydään "aamupalalla"
11-12 Kotona ja aamupalaa naamaan
12-13 Tyyppien ruokailu ja pakkaaminen takaisin autoon rattaiden sekä kantokoppien kera
13-15 Stadium, Budgetsport, XXL
15-16 Tyyppien ruokailu
16-18 Oma ruokailu (salaattia ja piffiä <3) ja vakuutusjuttujen hoitaminen verkkopankissa
18-19 Tyyppien ruokailu
19-21 Mies leikkaa nurmikon ja nainen tekee leipää
21-22 Tyyppien ruokailu ja vaatteidenvaihto
22-01 Suihku, iltatoimet, hieman lepoa
01-02 Tyyppien ruokailu

Jälkeenpäin läpikäytynä ja tätä listaa katsoessa ei tuo tunnu kovin rankalta, mutta kyllä se vaan hieman on. Hyvin molemmat vielä jaksaa eikä mitään uupumisen merkkejä ole, mutta kyllä välillä hammasta kiristää. Toki voisi myös olla neljän seinän sisällä päivästä toiseen, mutta meidän tapauksessa oltaisiin toistemme kurkussa kiinni. Tekee erittäin hyvää käydä vähän muualla tai vaikka pestä autoa välillä.

Hieman "ovalluksia" viikolta:
- älä syötä ennen vaipanvaihtoa, koska meidän tyyppit ainakin piristyvät eivätkä tahdo oikeen nukahtaa sen jälkeen
- tee 22-09 välille tulevat ruoat valmiiksi kippoihin (jos siis ei syö rinnalta kaikkia)
- vauvavaipparoskikseen kannattaa sen verta panostaa, että se toimii "huoletta" yhdelläkin kädellä
- kaksi turvaistuinta menee helposti Prisman kärryihin ja sinne mahtuu vielä ostoksia
- kaksosrattaat ovat erikätevät ostoskärryt ": D"
- AINA huoltolaukku mukana
- D-vitamiinipurkki kannattaa olla semmoinen, että 1 tippa riittää lapselle
- meillä nyt semmoinen mistä pitää ottaa 5 tippaa ja ärsyttävän turhan aikaavievää
- tuttipulloja on hyvä olla vähintään 22-09 väliseen ruokailuun menevä aika
- mikäli mahdollista, sovi kaikki menot ja tapaamiset iltapäivään
- Focus mk2 imee tuplarattaat, kantokopat, turvaistuimet, vanhemmat, kevyet ostokset, huoltolaukun

Tilaihme Focus

Näitähän sitten riittää, pieniä asioita mitä ei ole tullut miettineeksi, mutta helpottavat elämää kummasti. Vaikka joku ne tästä lukisikin niin eipä niitä tule käyttöön otettua ennen kuin se omalle kohdalle osuu. Seuraavaksi olisikin tarkoitus kirjoitella hieman tuotearvosteluja/selosteita. Kunhan nyt taas tulee hetki jolloin on vain minä ja tietokone. Seuraavia arvosteluja/niksipirkkoja mielessä....

- Focus mk2 Isofix asennus
- Huoltolaukun sisältö
- Oli niitä muitakin, mutta en sitten muista enää yhtään

Jahas, tyypit heräs o/