Aloitin miettimään tilannetta vain yhden lapsen kanssa. Naureskelin hetken, että kuinka helppoa onkaan asiat, mutta silti huomasin asioita joita yhden lapsen vanhemmilla on tasan samalla tavalla kuin meillä. Lapset herää välillä keskellä yötä tai tunnin liian aikaisin siten etteivät enää nukahda, ruoka ei maita, siivottavaa enemmän kuin mökkireissun jäljitä, pyykkivuori loputon yms. Samalla tavalla se yksikin lapsi vaatii huomionsa ja sitäkin pitää kylvettää jne. Puhumattakaan ns. erikoismiehistä, joilla on ominaisuuksia jotka vaativat "perusterveen" lisäksi muuta hoitoa. Kyllä, ne muutkin voivat kuvitella mimmoista elämä kahden kanssa on ja kyllä muillakin on rankkaa.
Olenkin päättänyt, etten vetoa lapsiin enää yhtään oman erheen takia. Totean vain sitten saamattomuuteni tai unohdukseni. Lähtökohtaisesti kuitenkin jaksaminen on omista valinnoista kiinni. Syö hyvin, nuku paljon ja harrasta liikuntaa (ellei tule työn puolesta). Todella yksinkertainen kolmio, josta tällä hetkellä toteutuu itselläni 0/3. Nälässä voin helposti vetää 24h, nukkuminen tuntuu olevan uhka "omalle ajalle" ja liikuntaa ei jaksa (johtuen yllättäen kahdesta edellisestä asiasta). Jos saan joskus itseni ylös ja tekemään "liikuntaa", on nälkä loputon. Kroppa huutaa ravintoa, koska on menty taas viikko negatiivisilla kaloreilla. Olen kuitenkin suhteellisen pro hallitsemaan nälän tunnetta ja kaavin lähinnä pakolliset. Peili käteen ja miettimään.
"Niskasta-kiinni-ottamista" ei helpota oma huolimattomuuteni ja hajapäisyyteni. Kaksi ihanaa ominaisuutta, jotka aiheuttavat suhteeseemme erittäin paljon kitkaa. Kitka, jota ei olla saatu pois ja joka ajaa suhdettamme jatkuvasti kuilun reunalle. Elämä reunalla ajaa henkiset voimavarat loppuun joka päivä. Vaikka kuinka aamulla tuntuu olevansa lataantunut, iltaan mennessä on taas tullut jotain joka imee kaiken energian. Aiemmin olen muistuttanut vain ulkonäöllisesti talven koettelemaa koivua, nyt olen myös henkisesti. Olisi helpompaa, jos tekisi tahallaan niin, että jättäisi asioita tekemättä. Tiedättekö niin, että oikein yrittää olla paska. Kyse vaan ei ole siitä. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että jätän asioita huomiottani tekemättä ja saatan unohtaa asioita aivan kokonaan. Tämähän luo toisen osapuolen näkökulmaan aivan ihanaa vitutusta, kun en muista jotain asiaa tai siivoan keittiötä, kun vielä paskavaippojen vaihdosta kodinhoitohuone on kuin räjähdyksen partaalla.
PS. Jooga/kuntopiiristä ei tullut mitään. Olimme kotona molemmat samaan aikaan heinäkuun (eli hieman kirjoituksen jälkeen alkoi) ja arki muuttui siten ettei ollut enää aikaa tehdä sitä päivisin vaan se siirtyi illalle. Illalla tuntuu olevan mehut niin lopussa, ettei ole vain saanut tehtyä. Taekwondo:kin jäi kauas mielessä, koska alkaa vasta 20 reenit. Yleensä tossa vaiheessa olen jo niin nakit silmillä, ettei todellakaan olen mielenkiintoa lähteä tekemään kuperkeikkoja. Koitettiin minulle tyrkyttää Fitfarmin JUKKAFIT ( http://www.fitfarm.fi/kauppa/jukkafit/ ) ohjelmaankin. Iso ehkä, jos vain olisi energioita tallella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti