Kaksoset -kortti pelattu ja hyvinvointi

Havahduin yhtenä päivänä otsikon aiheeseen aika pahasti. Tulee helposti sanottua tai vedottua jonkin asian hoitamattomuuteen, huolimattomuuteen, väsymyyteen yms. ulkopuolisille sanomalla kaksosista jotain ja niistä "aiheutuvaan" hulabaloohon yms. Havahduin samalla myös, että ompas kusipäistä syyttää lapsia siitä, että ei ole itse "tikissä".

Aloitin miettimään tilannetta vain yhden lapsen kanssa. Naureskelin hetken, että kuinka helppoa onkaan asiat, mutta silti huomasin asioita joita yhden lapsen vanhemmilla on tasan samalla tavalla kuin meillä. Lapset herää välillä keskellä yötä tai tunnin liian aikaisin siten etteivät enää nukahda, ruoka ei maita, siivottavaa enemmän kuin mökkireissun jäljitä, pyykkivuori loputon yms. Samalla tavalla se yksikin lapsi vaatii huomionsa ja sitäkin pitää kylvettää jne. Puhumattakaan ns. erikoismiehistä, joilla on ominaisuuksia jotka vaativat "perusterveen" lisäksi muuta hoitoa. Kyllä, ne muutkin voivat kuvitella mimmoista elämä kahden kanssa on ja kyllä muillakin on rankkaa. 

Olenkin päättänyt, etten vetoa lapsiin enää yhtään oman erheen takia. Totean vain sitten saamattomuuteni tai unohdukseni. Lähtökohtaisesti kuitenkin jaksaminen on omista valinnoista kiinni. Syö hyvin, nuku paljon ja harrasta liikuntaa (ellei tule työn puolesta). Todella yksinkertainen kolmio, josta tällä hetkellä toteutuu itselläni 0/3. Nälässä voin helposti vetää 24h, nukkuminen tuntuu olevan uhka "omalle ajalle" ja liikuntaa ei jaksa (johtuen yllättäen kahdesta edellisestä asiasta). Jos saan joskus itseni ylös ja tekemään "liikuntaa", on nälkä loputon. Kroppa huutaa ravintoa, koska on menty taas viikko negatiivisilla kaloreilla. Olen kuitenkin suhteellisen pro hallitsemaan nälän tunnetta ja kaavin lähinnä pakolliset. Peili käteen ja miettimään.

"Niskasta-kiinni-ottamista" ei helpota oma huolimattomuuteni ja hajapäisyyteni. Kaksi ihanaa ominaisuutta, jotka aiheuttavat suhteeseemme erittäin paljon kitkaa. Kitka, jota ei olla saatu pois ja joka ajaa suhdettamme jatkuvasti kuilun reunalle. Elämä reunalla ajaa henkiset voimavarat loppuun joka päivä. Vaikka kuinka aamulla tuntuu olevansa lataantunut, iltaan mennessä on taas tullut jotain joka imee kaiken energian. Aiemmin olen muistuttanut vain ulkonäöllisesti talven koettelemaa koivua, nyt olen myös henkisesti. Olisi helpompaa, jos tekisi tahallaan niin, että jättäisi asioita tekemättä. Tiedättekö niin, että oikein yrittää olla paska. Kyse vaan ei ole siitä. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että jätän asioita huomiottani tekemättä ja saatan unohtaa asioita aivan kokonaan. Tämähän luo toisen osapuolen näkökulmaan aivan ihanaa vitutusta, kun en muista jotain asiaa tai siivoan keittiötä, kun vielä paskavaippojen vaihdosta kodinhoitohuone on kuin räjähdyksen partaalla. 

PS. Jooga/kuntopiiristä ei tullut mitään. Olimme kotona molemmat samaan aikaan heinäkuun (eli hieman kirjoituksen jälkeen alkoi) ja arki muuttui siten ettei ollut enää aikaa tehdä sitä päivisin vaan se siirtyi illalle. Illalla tuntuu olevan mehut niin lopussa, ettei ole vain saanut tehtyä. Taekwondo:kin jäi kauas mielessä, koska alkaa vasta 20 reenit. Yleensä tossa vaiheessa olen jo niin nakit silmillä, ettei todellakaan olen mielenkiintoa lähteä tekemään kuperkeikkoja. Koitettiin minulle tyrkyttää Fitfarmin JUKKAFIT ( http://www.fitfarm.fi/kauppa/jukkafit/ ) ohjelmaankin. Iso ehkä, jos vain olisi energioita tallella.

Luova tauko... ja jotain muuta

Perinteisesti kävi tämän blogin kanssa, kuten aika yleisesti alkuinnostuksen laannuttua. Luovasta tauosta ei ole tietoakaan eikä kyllä mistään muustakaan, tämä vaan jäi tekemättä. Syitä ja pohdintaa asiasta voisi tehdä lähemmäs 1000 riviä, mutta se on aika turhaa. Tasan vuosi viimeisestä tekstistä.

Elämä on ollut yhtä suurta vuoristorataa. Välillä oksettaa, välillä huudatuttaa, välillä naurattaa, välillä itkettää jne. Suurin haaste kuitenkin on ollut pitää oma pää kasassa. Siinä olen onnistunut erittäin huonosti. Elämässä on ollut vuoden aikana ja varsinkin viimeisen 3kk ollut niin paljon jatkuvia muuttujia, enkä ole osannut ottaa itsellensä ns. "omaa aikaa" jossa huuhtoa pääkoppaa arjen haasteista. Tämä on johtanut parisuhteessa erittäin vaikeisiin tilanteisiin, joista olemme selvinneet tähän asti puhumalla. Toki ennen puhumista on pitänyt hakata päätä seinään (verbaalisesti) ja käydä aivan äärirajoilla. Rankkaa on ollut, mutta onneksi olemme taistelleet läpi tulen ja harmaan kiven.

Olen kuitenkin ymmärtänyt tuon "oman ajan" tärkeyden hiljalleen ja toivottavasti muutos alkaa kohta näkyä. Olen vihdoin osannut aloittaa liikunnan uudestaan typpien aamupäivän päiväunien aikana. Vaikka takana onkin vasta kaksi viikkoa, on silti jo fiilis erittäin positiivinen sen ylläpitämisenä. Syynä urheilun valitsemiseen on kropan lähes totaalinen uupuminen ja kankeutuminen sekä hienon lajin mahdollinen lopettaminen aikatauluhaasteiden takia.

Olen siis neppaillut frisbeegolffia jo parisen vuotta. Olen lajiin kiintynyt erittäin paljon vaikkakin olen siinä erittäin huono. Tajusin keväällä liikkuvuuteni ja yleiskuntoni rajoitteen arjessa ja rupesin punnitsemaan vaihtoehtoja. Kuntosali, joukkuelaji, kamppailulajit jne. ja lisäksi frisbee. Paikallinen Taekwondo-seura pitää alkeiskurssia syksyllä ja olinkin jo fokusoitunut sinne hyvin nopeasti. Aerobista kuntoa ylös ja liikkuvuuden parantaminen - loistava yhdistelmä omaan tilanteeseen. Hyvin nopeasti ajatuksen esittämisen jälkeen avopuolisolle tajusin aikataululliset haasteet. Frisbee jäisi auttamatta kokonaan pois, koska ei aika riitä millään. Tämä oli ehkä yksi vaikeimmista tilanteista tajuta. Päätin lupua ainakin hetkeksi golffista. Myyn kamat pois ja keskityn muuhun. Alkoi kuitenkin hieman epäilyttämään meidän arjen tasapainoisuus vielä tässä vaiheessa. Pystynkö oikeasti sitoutumaan menemään aina kahdesti viikossa tiettyyn kellonaikaan paikkaan X - tuskin. Frisbeet ja laukku vielä tallissa, syksyn reenit unohdettu - ratkaisuja haettava muualta.

Oli siis tehtävä "jotain", jotta kehoni voi hyvin. "Kotireenit" ovat aina olleet itselläni erittäin huono vaihtoehto, koska en saa mitään aikaiseksi. Ehkä kerran kaksi jaksan tehdä ja homma jää siihen. Olen kuitenkin osannut ottaa tällä kertaa hieman rennomman asenteen. Kevyesti liikenteeseen ja nostetaan intensiteettiä sitten myöhemmin. Aloitin viimeviikolla päivittäisellä joogalla. 15min on pieni aika paitsi, jos kyse on kaksosten päiväunista. Olen kuitenkin saanut lähes aina tehtyä tuon kokonaisuudessaan.

15min jooga auttaa jo itsessään moniin vaivoihin mitä on ilmennyt. Huomaan kuitenkin hengästyväni edelleen erittäin helposti. Tarvitaan siis myös jotain pientä reeniä. Aloitinkin seuraavanlaisen pienen kuntopiirin.

1min per liike yhteensä 9min suoritus, toistot hitaalla laskulla ja räjähtävällä nousulla (tai toisinpäin)

• Lankku
• Punnerrus
• Kyykky
• Supermies (mahallaan kädet ja jalat ilmaan - koukistus lattiaa pitkin)
• Tauko
• Lankku
• Punnerrus
• Kyykky
• Supermies

Ja toinen variaatio

• Vuorikiipeiliä sivuille (lankku + polvia vuorotellen kohti kainaloa)
• Kahvakuula etuheilautus (20kg)
• Askelkyykky
• Punnerrus
• Tauko
• Vuorikiipeiliä sivuille
• Kahvakuula etuheilautus (20kg)
• Askelkyykky
• Punnerrus

Ei tällä vielä kuuhun mennä, mutta jostan se on lähettävä liikenteeseen. Joogan ja kuntopiirin ideana onkin enemmän herättää kroppaa, nostaa sitä olematonta peruskuntoa ja auttaa jaksamaan eteenpäin. Kummasti jo tuo 10-15min suorite auttaa nollaamaan päätä. Juoksu pitäisi ottaa ehdottomasti jossan vaiheessa mukaan (iltaisin) aerobisen nostamiseksi. En kuitenkaan nyt kiirehdi sen kanssa. Katsotaan uudestaan kuukauden päästä.

Olipas ajatuksenvirtaa joka ei pysynyt yhtään kasassa ..... noh ehkä seuraavassa tekstissä on jokin punainen lanka. Josko seuraava teksti tulisi alle vuoden sisällä.