naiivi [naivi t. na'iivi] lapsenomainen, yksinkertainen
Sanaa käytetään lapselliseksi koetusta käyttäytymisestä tai ajattelusta etenkin silloin, kun asianomainen on aikuinen. Sanan sävy on etupäässä väheksyvä mutta voi joskus olla myönteinenkin, lapsenomaiseen vilpittömyyteen ja välittömyyteen viittaava. Ensimmäisen i-vokaalin pituus vaihtelee; normien mukainen ääntämys on pitkävokaalinen.
 |
Erittäin erittäin naiivisti tuli katsottua asioita. Kerronpa siis tuossa hieman päivän kulkua ja samalla miten niitä asioita joskus sillon "fiksumpana" nähtiin.
Ollaan otettu tähtäimeksi, että herätään 3h ennen vaadittavaa paikallaoloa ylös sägystä. Toivotaan, että tyypit syö mahdollisimman lähellä ennen lähtöä ja hoidetaan itsemme sekä tavarat valmiiksi. Hieman asettaa haasteita varsinkin yöt jolloin toinen tai molemmat päättävät ettei meidän tarvitse nukkua ihan niin paljoa. Niin tälläkin kertaa kävi. Aamu oli siis yhtä härdelliä ja pyrimme sen vain luovimaan läpi. Onneksi kuitenkin ajallamme kerkesimme Fimlabin toimitiloihin. Edeltävälläkin kerralla jo ihmettelin, että miksi näytteiden ottajat eivät suojaa lasten vaatteita oikein kunnolla. Jos kantapäästä otetaan näyte, eikä lapsi ole täysin alasti niin olisi varmaan ihan syytä suojata (esim. paperilla) lapsen vaatteet. Se nyt on vain fakta, että ne vaatteet siinä hommassa helposti tahriintuu. Tottakai vanhempina me ymmärretään, että rapatessa roiskuu. Meitä lähinnä ihmetyttää se, että he eivät tee mitään vaatteiden suojaamiseksi. Noh, tällä kertaa tuputettiin paperia joka paikkaan täys, koska edellisellä kerralla oli hieman verta päätynyt vaatteisiin. Ei ole iso homma, mutta kuitenkin.
Kyseisen operaation jälkeen tajusimme lastemme nälän kasvavan. Olimmekin nokkelia ja kävimme anopin luona tekemässä syöttö+huoltotoimet. Anopin koira ei ollut moksiskaan tyypeistä. Enemmän oli innossaan minun ja naisen näkemisestä. Hyvä kun turkissaan pysyi! Oli kyllä viime tapaamisesta aikaakin hieman. Sitten kamat kasaan ja autolle sekä nokka kohti ostoskeskusta. Tässä kohtaa jo tulee ensimmäinen steppi. Muistelisin, että puhuimme toisillemme ettei ostoskeskukseen kannata mennä rattaiden kanssa. Kauhea tungos, muiden edessä, epäkätevää ja lapsetkin vielä huutavat, syötetään julkisesti, röyhtäytellään, pieretään, huudetaan, mekastetaan, viedään tilaa jne. Juuri nitä asioita mitä sanottiin ennen, että "ei sitten ainakaan noin". No eikös me paineltu sinne tuplarattailla ja tietty ekana kaffelle. Trendikaffela koki egokolauksen, kun pamautettiin sisälle ja nautiskeltiin kahvit. Olemme joskus kaksin ollessamme manailleen vanhempia, jotka ovat lasten kanssa siellä. Joko apinat juoksee pitkin pitäjää tai sitten joku lyö tissin tiskiin ja imettää lasta. "Me ei sitten tehdä ikinä noin" -lause varmasti kajahdellut.
Noh, kahvien jälkeen vaatekaupoille. Näissä sentään tajusimme sujahtaa "asemiin", josta vuorotellen suhahdeltiin eri osastoilta katsomaan omia vaatteita. Tukittiin siis jokainen liike yhdistelmävaunulla ja ihmiset polttivat hihojaan. Aikaa ja rahaa paloi. Päätimme tehdä vielä ruokaostokset tälle viikolle ja sitten kotiin.
VIRHE! Eihän sieltä ruokakaupan vaateosastoltakaan päästy alle puoleen tuntiin, kun piti kaikkea taas ihmetellä. Päästään vasta ruokaosaston alkuun ja tyypit polttaa hihat. Nyt ollaan oltu liian kauan "liikkeessä" ilman huoltotaukoa. Epätoivo iskee ja rupeaa ottamaan haltuun mielen. Pitäisikö lopettaa tähän, mennä kotiin ja tilata pizzaa? Tuttia suuhun, heilutellaan rattaita, hyysäillään ja katsomme toisiamme.Ehkä sitte joskus toiste sitä kauppaa ja syödään sitten ensi viikolla fiksummin. Tietynlainen epätoivo iskee ja omakin sokeritaso alkaa heikkenemään.
Saatiin kuitenkin kuningasajatus! Kauppakeskuksen "perheruokalaan" syötäämään muksut, aikuisille vähä purtavaa ja takasin rundille. Eikä huono idea ollutkaan. Lastenhoitohuone vieressä ja saatiin syötöt tehtyä sekä röyhyt röyhtäystyä. Äijä tosin tempasi sen verta kovaa, että koko sali hiljeni ja jäi hetkeksi tuijottamaan. Noh, sattuuhan näitä :)
Sitten takaisin baanalle! Saatiin kauppajutut tehtyä ja onnellisesti kotona. Toki parkkihallissa tukin pääväylää rattailla + ostoksilla, kun lastasimme tilaihmettämme. Tämäkin taas yksi niitä "ei todellakaan näin", mutta siinä sitä taas oltiin. Voisin veikata, että aika monella kaverilla oli ajatuksena, että "miks noi ei tajua olla pois täältä" yms. On vain hieman hankala pakata sitä autoa, kun parkkihallien tilat on mitä on. Noh, pistin mustaan vihkoon ylös etten parkeeraa kyseiseen paikkaan enää ikinä.
Niin se maailman meno vaan muuttuu ja oma katsontakanta on erilainen. En vieläkään hirveästi hyväksy kyseistä käytöstä, mutta itse yritän ainakin olla erittäin hymyileväinen ja muita huomioiva. Toisin oli kahvijonossa. Emäntä huomaamattansa hieman esti toisen hyökkäysvaunukuljettajan reittiä ottamalla askelta taakseppäin niin sieltä soi välitön palaute "vittusaatana". Myöskin heti tyyppien nälkäilmoituksen jälkeen tehtiin päätös mennä pois kaupasta ja joko ruokkia tai sitten lähteä kokonaan pois. Sydäntä särkee ne lapset, jotka huutavat pitkin käytäviä. Toki nyt ymmärtää tilanteen enemmän, mutta kyllä itsekkin välttäisin niin viimeiseen asti, kuin pystyy.
Tulipas tästä tekstistä hieman seilaava. Saattanee johtua, että koitin kerätä ajatuksia siiderin (alkkisfaija - lasu koputtaa jo ovia) kera kellon vislatessa puoltayötä.
