Tänään oli se päivä, kun lääkäri totesi, ettei tyyppien syntymiseen ole enää pitkä aika. Puhutaan siis alle kuukaudesta. Vaikka kuinka siihen oli koittanut valmistautua ja vaikka kuinka meitä siihen valmisteltiin, oli aika iso pala pihviä nieltävänä. Meidän kaksoset tulevat siis syntymään 30-34 raskausviikon ikäisinä. Hieman siis etuajassa.
Kelataan hieman ajassa taakseppäin. Positiivisen raskaustuloksen jälkeen ei ole ollut yhtä ainuttakaan huonoa oloa tai huonoa uutista. Nainen on voinut hyvin. Siis erinomaisen hyvin. Itse olin henkisesti valmistautunut raskaudesta aiheutuvaan pahoinvointiin, selkäkipuihin yms. perinteisillä sivuvaikutuksilla. Yhtä ainuttakaan perinteistä oiretta ei ole tässä taloudessa näkynyt. Välillä on voinut jostain päin kivistellä tai väsyttää, mutta kaikki korjaantunut hieromalla, lepäämällä tai itsestään. Sikäli oloni on ollut hieman hämmentynyt ja välillä jopa turhautunut, kun olin valmentautunut paasaamaan tuota jälkeläisten kasvatusalustaa (tämä ei ole negatiivissävytteinen termi) töiden jälkeen parhaan kykyni mukaan enkä sitä kuitenkaan päässyt tekemään. Oireiden vähyys sekä täydelliset arvot testeissä / mittareissa / käyrissä yms. hienoissa mikromanagerointilokerikoissa asettivatkin minut hieman huolettomaan olotilaan. Olin täysin asennoitunut siihen, että kesäkuun taitteessa minusta tulee isä.
Hieman kuitenkin tänään muokattiin ajatuksia toiseen suuntaan.Nainen on nyt osastolla tarkkailtavana. Huomenna taas tiedetään lisää.
Ei tässä nyt onneksi hätää ole. Informaatioimureina toimineet tulevat vanhemmat ovat hyvinkin perillä siitä, että 30-34 viikon ikäisinä lapset syntyvät siinä missä muutkin. Jatkotoimenpiteitä toki hieman vaaditaan, mutta täyspäiväsiä veronmaksajia on luvassa. Keskola on tuttu vieraskäynnistä ja valmennusilloissa ollaan käyty kuuntelemassa kauhutarinoita. Dataa on siis tukanjuuressa erittäin paljon ja osaavia käsiä lasten lähellä!
Koska blogia on aina mukavempi lukea hieman kuvien saattelemana, ajattelin piristää hieman kirjoitusta lisäämällä loppuun oman lapsuuteni lempparihahmon kuvalla.Alf, tuo avaruudesta tullut karvaturri jonka käsittämättömät seikkailut huvittavat vieläkin ja nostavat hymyn huulilleni.
Kelataan hieman ajassa taakseppäin. Positiivisen raskaustuloksen jälkeen ei ole ollut yhtä ainuttakaan huonoa oloa tai huonoa uutista. Nainen on voinut hyvin. Siis erinomaisen hyvin. Itse olin henkisesti valmistautunut raskaudesta aiheutuvaan pahoinvointiin, selkäkipuihin yms. perinteisillä sivuvaikutuksilla. Yhtä ainuttakaan perinteistä oiretta ei ole tässä taloudessa näkynyt. Välillä on voinut jostain päin kivistellä tai väsyttää, mutta kaikki korjaantunut hieromalla, lepäämällä tai itsestään. Sikäli oloni on ollut hieman hämmentynyt ja välillä jopa turhautunut, kun olin valmentautunut paasaamaan tuota jälkeläisten kasvatusalustaa (tämä ei ole negatiivissävytteinen termi) töiden jälkeen parhaan kykyni mukaan enkä sitä kuitenkaan päässyt tekemään. Oireiden vähyys sekä täydelliset arvot testeissä / mittareissa / käyrissä yms. hienoissa mikromanagerointilokerikoissa asettivatkin minut hieman huolettomaan olotilaan. Olin täysin asennoitunut siihen, että kesäkuun taitteessa minusta tulee isä.
Hieman kuitenkin tänään muokattiin ajatuksia toiseen suuntaan.Nainen on nyt osastolla tarkkailtavana. Huomenna taas tiedetään lisää.
Ei tässä nyt onneksi hätää ole. Informaatioimureina toimineet tulevat vanhemmat ovat hyvinkin perillä siitä, että 30-34 viikon ikäisinä lapset syntyvät siinä missä muutkin. Jatkotoimenpiteitä toki hieman vaaditaan, mutta täyspäiväsiä veronmaksajia on luvassa. Keskola on tuttu vieraskäynnistä ja valmennusilloissa ollaan käyty kuuntelemassa kauhutarinoita. Dataa on siis tukanjuuressa erittäin paljon ja osaavia käsiä lasten lähellä!
Koska blogia on aina mukavempi lukea hieman kuvien saattelemana, ajattelin piristää hieman kirjoitusta lisäämällä loppuun oman lapsuuteni lempparihahmon kuvalla.Alf, tuo avaruudesta tullut karvaturri jonka käsittämättömät seikkailut huvittavat vieläkin ja nostavat hymyn huulilleni.
